Oisín Kavanagh

Oisín tunnetaan Alisessa hyvin klubinsa ansioista ja hänellä on hyvä maine. Julkisuuskuvastaan huolimatta, hän arvostaa yksityisyyttään ja vaikka hänellä onkin paljon hyviä tuttuja, harva tuntee hänet kunnolla henkilökohtaisella tasolla.

Luonteeltaan, vuodet Busanissa ovat auttaneet häntä löytämään itsensä tavalla, johon ei olisi pystynyt kotonaan. Hän on ennen kaikkea herrasmies, joka nauttii muiden viihdyttämisestä niin työssään kuin sen ulkopuolella, ja hänestä on lähtökohtaisesti helppo pitää. Tietynlainen melankollia valtaa hänet aina välillä ja silloin hän hakee seuraa kaduilta tai Emerald Wondersista ja hukuttaa surunsa alkoholiin, ja toisinaan, hän saa suunnattomia raivokohtauksia mitä oudoimmista syistä, mutta hän välttää parhaansa mukaan aiheuttamasta ongelmia itselleen tai kenellekään muille niiden hetkien keskellä

Hän on noin 185 senttimetriä pitkä, lihaksikas, mutta hoikkarakenteinen mies. Hänellä on tummanruskeat hiukset ja harmaat silmät, muutamia arpia siellä täällä vaaleassa ihossaan, ja hän vaikuttaa usein uupuneelta. Hän pukeutuu vieläkin oman aikansa muodin mukaisesti eikä näytä muutenkaan omaavan suurta kiinnostunut nykyisen elinaikansa muoti tai teknologiaa kohtaan.

Oisín syntyi irlantilaisperheen viidenneksi lapseksi ja hän seurasi vielä kaksi nuorempaa sisarusta. Perhe ei ollut huono tuloisimmista päästä, mutta lasten odotettiin osallistuvan sen kuluihin ja Oisín sai töitä telkalta oppipoikana ollessaan 14-vuotias; hän työskenteli siellä seuraavat kymmenen vuotta ja kohosi kiitettävään asemaan, mutta maailmansodan syttyessä monien muiden nuorten miesten mukaan, liittyi siihen. Hän selvisi sodasta vailla sen suurempia fyysisiä vammoja, vaikka osallistuikin johonkin tuhoisiin taisteluihin, mutta henkiset vammat olivat sitäkin pahempia.

Hän palasi kotiinsa, yritti elää normaalia ja kunnollista elämää (meni naimisiin, sai kaksi lasta), mutta ei onnistunut pitämään töitä muutamaan kuukautta pidempään ja ajautui usein juomaan liikaa. Eräänä yönä, kun hän harhaili humalassa pitkin Belfastin katuja, kaikki hänen ympärillään välähti kirkkaasti ja hän tunsi suunnatonta kipua kehossaan.

Kun hän heräsi seuraavan kerran, hän ei ollut enää Irlannissa eikä edes omassa ajassaan. Shokki oli moinen eikä hän rehellisesti muista melkein mitään yksityiskohtia ajastaan Sopeutumiskeskuksessa.

Kymmenen vuotta halkeutumisensa jälkeen, Oisín on saanut jonkinlaisen otteen elämästään. Hän onnistui löytämään muita ihmisiä, jotka olivat peräisin samasta ajasta – joskin, joiden kertomuksen maailmantapahtumista erosivat huomattavasti siitä, miten hän ne oli kokenut – ja samaan itselleen ystäviä, joiden kanssa pystyi puhumaan kaikesta. Sodan jättämät traumat eivät ole vieläkään jättäneet häntä rauhaan eikä hän ole uskaltanut vieläkään etsiä, mitä hänen perheelleen tapahtui hänen katoamisensa jälkeen, mutta muuten hän kokee löytäneensä jonkinlaisen rauhan. Hän perusti erään ystävänsä kanssa Aliseen klubin, joka pohjautuu pitkälti maanhistorian eri aikakausiin – lähinnä 1900-luvun alkupuolelle, mutta varsikin teemailtoina vaikutteita otetaan eripuolilta historiaa.