Jules Bellamy

Lääkärinä, Jules on suhteellisen tunnettu ympäri kaupunkia ja yleinen mielipide on se, että vaikka hän onkin välillä hankala ja hieman outo, hän on hyvä työssään – ja siksi pidetty. Yöelämässä, hänet tunnetaan villinä juhlijana ja välillä ihmisten on hankala erottaa tätä osaa hänestä siitä osasta, joka hän on työelämässään.

Jo ennen geenimanipulointia, Jules oli pystynyt aistimaan kuolleiden läsnäolon, ja tiedemiehet paransivat sitä kykyä niin, että hän pystyi kommunikoimaan näiden kanssa kunnolla. Jules ei pidä erityisemmin kyseisestä kyvystä: sen niin henkisesti kuin fyysisestikin raskasta. Tämän lisäksi, hän sai kyvyn nähdä vilkauksia tulevaisuudesta, usein unissa tai outoina piirroksina, joiden tekemistä hän ei edes muista jälkikäteen – tästä kyvystä hän ei ole vielä täysin tietoinen, vaikka on omistanutkin se jo vuosikymmeniä.

Jules asuu pienessä asunnossa suhteellisen hyvällä alueella Alisessa. Asunto on hyvin persoonaton, seinillä on muutamia tauluja, jotka hän on hankkinut jostain, erilaisia jäniksiä esittäviä esineitä, maskeja sekä kirjahylly täynnä vanhoja kirjoja.

Jules on noin 190 senttimetriä pitkä mies, jolla on punaruskeat hiukset ja harmaan silmät. Hänellä vaaleaiho, joka palaa herkästi auringossa ja joka kesän tullessa peittyy nopeasti pisamilla. Siihen jää myös jälkiä ja on tavallista, että hänellä on yksi tai useampi mustelma jossain päin kehoaan. Hän on hyvässä kunnossa fyysisesti, muttei erityisen lihaksikas – sen hän korvaa nopeudella ja ketteryydellä.

Hän käyttää välillä meikkiä ja rakastaa käyttää kynsilakkaa; vaatteiden puolesta, hän yrittää pukeutua työaikana mahdollisen asiallisesti, mutta vapaa-aikana suosii huomiota herättäviä vaatteita.

Luonteeltaan, Jules on yllättävän ujo mies, vaikkei sitä ehkä huomaakaan heti, sillä hän on hyvä esittämään muuta. Suurissa porukoissa, hän nauttii saamastaan huomiosta, esiintymisestä ja valokeilassa olemisessa, mutta heti kun ihmisiä on paikalla vähemmän, hän alkaa vetäytyä kuoreensa. Hän kärsii myös hermoromahduksista, jotka yleensä johtuvat siitä, etteivät asiat mene hänen haluamallaan tavalla: hän kaipaa järjestelmällisyyttä elämässään eikä pidä siitä, kun asiat eivät suju suunnitellusti. Hän saattaa välillä vaikuttaa hieman töykeältä, sillä ihmisten seurassa oleminen ja näiden kanssa puhuminen on hänelle hieman vaikeaa, ja vihamieliseltä, koska se on hänelle luontainen reaktio, kun hän ei ymmärrä jotain – mutta pohjimmiltaan, hän on ystävällinen, asioista kiinnostuva ja helposti innostuva henkilö.

Hänellä on myös tapana tunkea nenäänsä asioihin, jotka eivät kuulu hänelle, ja on välillä joutunut ongelmiin tämän tavan vuoksi.

Kukaan ei ole aivan varma, mistä neljävuotias lapsi (mukanaan vain pehmonalle ja passi, joka kertoi nimen ja että lapsi oli syntynyt Ranskassa) ilmestyi keskelle Busania ympäröivää metsikköä tai kuinka kauan tämä oli ollut siellä ennen kuin hänet löydettiin. Lääkärit tutkivat hänet, totesivat hänen olevan terve – tai ettei ainakaan mitään fyysistä vikaa ollut – ja lähettivät sitten osaksi järjestelmää. Sieltä tiedemiehet löysivät hänet, ottivat mukaansa ja tekivät hänelle kokeita.

Jules osoittautui nopeasti sopivaksi yksilöksi geenimanipulointiin: tiedemiehille kävi nopeasti selville, että hänellä oli jo kyky aistia kuolleiden henkien läsnäolo ja sitä paranneltiin niin, että hän pystyi kommunikoimaankin näiden kanssa. Tämän seurauksena hän sai toisenkin kyvyn, joskaan tiedemiehet eivät huomanneet sitä eikä hänkään ole siitä täysin tietoinen edes vuosien jälkeen.

Lapsesta asti, hänen kykyään käyttivät hyväksi niin poliisit kuin Vartiostokin ja teini-ikäisenä, Jules alkoi kapinoida tätä vastaan, kunnes sai hieman omaa vapautta. Hän kouluttautui lääkäriksi, ajatellen, että se auttaisi.